Moi Kotitreenaaja!
Se on täällä – uusin Kuukauden yhteisökysymys -vastausviesti!
Elokuussa kysyin teiltä: ”Mikä on sinun paras keinosi tai rutiinisi, jolla saat arjen ja säännöllisen liikkumisen rytmistä kiinni kesän ja lomien jälkeen?”
Olisin voinut helposti kirjoittaa tämän viestin niistä tutuimmista käytännön sudenkuopista arkeen palatessa – esimerkiksi siitä, miten tärkeää on pudottaa kynnystä ja hyödyntää valmiita, lempeitä ohjelmia. Mutta kun kävin läpi näitä satoja ja satoja uusia yhteisökysymyksen vastauksia, sieltä nousi esiin jotain paljon syvällisempää.
Se, miten palaat rutiineihin, ei ole pelkkä ajanhallintakysymys. Kyse on siitä, miten arvotat itsesi ja oman jaksamisesi arjen ja työn ristipaineessa.
Haluan nostaa teidän viesteistänne kolme täysin erilaista oivallusta. Nämä eivät ole perinteisiä ”tsemppivinkkejä”, vaan asenne-eroja, jotka muuttavat kaiken.
Arjen hallinta lähtee pään sisältä
1. Liikunta on itsearvostuksen teko – ”Minäkin olen tärkeä”
Moni meistä antaa arjessa kaikkensa työlle, perheelle ja muille ihmisille. Erään lähihoitajan vastaus pysäytti minut täysin. Hän kuvaili, miten raskasta hoitotyö on ja kuinka työnantaja vaatii aina vain enemmän. Sitten hän tiivisti liikunnan todellisen merkityksen näin:
”Liikunta ja ohjatut treenit ainoa oma aika, ja panostus itseen ja jaksamiseen. Näitä ei voi jättää välistä, tuovat myös itsearvostusta, minäkin olen tärkeä!”
Tämä on aivan huikea asenne. Kun levität jumppamaton lattialle, et pelkästään vahvista lihaksia. Sinä vedät rajan. Sinä viestit maailmalle ja ennen kaikkea itsellesi, että sinun aikasi ja hyvinvointisi ovat aivan yhtä tärkeitä kuin muiden. Se ei ole itsekkyyttä, se on itsensä arvostamista.
2. Jojoliikkujan noidankehän katkaiseminen
Syksy on perinteisesti aikaa, jolloin moni ryntää treenaamaan ”sata lasissa”. Eräs yhteisöläinen kuvasi tämän ikuisen kierteen murtamista upeasti:
”Olen aiemmin ollut niin sanottu jojoliikkuja. Aloitan aina 100 lasissa ja lopputulos on krampit ja pahoin kipeytyneet paikat… tällä kertaa olen aloittanut hyvin maltillisesti ja pienin askelin. Nyt on ilo mukana ja uskon vihdoinkin onnistuvani saamaan liikkumisen pysyvästi arkeen.”
Kun lopetat täydellisyyden suorittamisen, liikunta lakkaa olemasta rangaistus, josta haluaa heti luovuttaa. Kun aloitat armollisesti ja pienin askelin, liikkumisesta tulee rutiini, jota keho alkaa lopulta vaatia – erästä toista vastaajaa lainatakseni: ”Vaikka väsyttää välillä, siitä tulee tapa niin kuin hampaiden harjauksesta.”
3. Kalenteri arjen suojamuurina
Kun keho ja mieli on saatu puolelle, tarvitaan vielä yksi käytännön teko, jotta tuo ihana ”oma aika” ei tule jyrätyksi.
”Nepsyperheessä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kalenteroida, muuten kaikki jää tekemättä. Paras keino palata rutiineihin on siis Googlen perhekalenteri ja sinne laitetut merkinnät!”
Monesti ajatellaan, että kalenteroitu treeni tekee arjesta liian aikataulutettua suorittamista. Mutta todellisuudessa ennalta kalenteriin sovittu aika on suojamuuri sinun jaksamisesi ympärillä. Se varmistaa, että kun kaaos yrittää vallata illan, sinun hetkesi pysyy turvassa.
Syyskuun yhteisökysymys 🍂
Olemme nyt puhuneet paljon arjen hallinnasta, kehon kuuntelemisesta ja liikunnan aloittamisesta. Nyt kun illat alkavat pikkuhiljaa hämärtyä ja syksy tekee todella tuloaan, moni huomaa vireystilan laskevan. Siksi seuraavan kuukauden kysymys kuuluu:
Käsittelemme näitä vastauksia taas personal trainerin, fysioterapeutin ja ravitsemusneuvojan kanssa ensi kuun viestissä.
Pidetään itsestämme huolta – sinä olet tärkeä. ❤️
Terveisin,
Markus, kotonakuntoon.fi
sen jälkeen valitse